Itse rata tuntui helpolta, mutta en ollut varma millä tuulella Ransu oli. Aamulla virtaa oli ihan hirveästi, mihinkään ei olisi jaksanut keskittyä jne... Matkaa kisapaikalle ei ollut kovinkaan paljoa meidän majoituspaikastamme (sattuipas kerrankin fiksuun kaupunkiin niin oli yöpymispaikka heti valmiina), mutta taitoimme sen aamukiireessä kuitenkin autolla. Ransu saatiin tekemään tarpeensa nopeasti ja helposti paikan päällä, mutta ilmapiiri oli koirasta hyyyyvin jännä ja sillä oli jatkuva veto päällä hihnassa. Myöskään kontaktia ei saanut kovin helposti. Takana oli kyllä edellisiltana taitettu junamatka (joka oli vanhan pikajunavaunun, auki olleen ikkunan aiheuttaman ryminän ja kahden junanvaihdon takia melko jännittävä), joka varmasti söi vähän koiran energiaa sekä keskittymiskykyä. Ilmoittautumaan kuitenkin mentiin, ikioma kisakirja hankittiin ja numerolappu (JA KIVA PINSSI!! ;D) saatiin. Sitä seurasi paaaaljon odottelua, koska olimme vasta lähtönumerolla 20, eli alokasluokan ensimmäisen osapuoliskon toisiksi viimeisiä.
Radalle mentiin ihan hyvillä mielin, mutta perusasennon ottaminen lähtökyltillä olikin yllättävän vaikeaa. Viimein se kuitenkin onnistui ja saimme lähtöluvan. Koira lähti heti tohottamaan hajujen perässä ja kas, mitäs nuo kyltit ovat! Kontakti oli vähän vaikea saada, mutta sain sen radan aikana pätkittäin takaisin. Olin jo ennen puoliväliä varma, että miinuspisteitä olisi liikaa ja hylky tulisi. Spiraalissa kaatui yksi tötterö ja luulin, että Ransu oli tallonut sen. Jännitys laukesi vähän ja oma keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja tein typerän virheen: Viidennessä kyltissä oli tehtävä, jossa piti kiertää ensin eteen ja siitä oikean kautta sivulle ja suoraan liikkeelle. Tottuneesti sanoin perään "istu" ja katsos, sen ainoan kerran Ransu totteli juuri siinä kohdassa sitä istumista... :D Hyvä me! Sitten seuraavan liikkeen kohdalla Ransua kiinnosti yhtä paljon, kuin olisin käskenyt kiveä, että se lähti juosten vasemmalta puoleltani taakseni vaikka olisi pitänyt mennä johonkin ihan muualle. Molemmista kylteistä tuli siis -10p. Juoksuosuus meni ihan hyvin ja heti sen jälkeinen maahan-kierrä koira-tehtävä, joka on yleensä ollut meille tuollaisissa tilanteissa vaikein. Maahan meneminen ja siellä pysyminen ei myöskään onnistunut kehän ulkopuolella harjoitellessa...? Ai että, olin niin onnellinen, että tuo vaikea tehtävä onnistui! :) Se saattoi myös olla pelastukseksemme!
Noiden 20 miinuspisteen lisäksi meille tuli 6 yksittäistä miinuspistettä mm. kontrollin puutteesta, yhdestä hihnan kiristymisestä ja kyltin haistamisesta. Eli yhteensä siis 74/100p, neljä pistettä hyväksytyn puolella, JES! Onneksemme alokasluokassa on niin löysä arvostelu, että pääsimme tälläkin suorituksella läpi ;) Harjoitusta harjoitusta... Kisatilanteita on vaan vähän vaikea harjoitella muualla, kun itse kisoissa. :( Kisoja taasen on hirmu harvoin sellaisissa paikoissa, joihin olisi helppo mennä näin autottomana.
 |
| Tässä mentiin sitä ainoaa täydellisesti onnistunutta tehtävää. :) |
 |
| Näyttäisi jopa siltä, että koira on kontaktissa, mitä se ei kyllä tuntunut olevan ;) |
 |
| Radan suorittaneet, poistumassa radalta, itseäni vähän nauratti :D |
 |
| Ransun tunnelmat kisaradalta poistuttuamme: AI ETTÄ OLI RANKKAA! Ohjaaja on hieman toistamieltä siitä, miten rankkaa Ransulla oli siellä "suorittaessa" rataa... ;) |
Näillä eväillä jatketaan harrastusta. Nyt yritetään pitää temput mielessä, hioa kotona tuota tehtävien oikeinsuoritusta, harjoitella myös kylttien kanssa ja jos vaan mahdollisuuksia tulee niin häiriössä muiden koirien kanssa treenaamaan! Kisoihin lähdemme luultavasti vasta ensi vuoden puolella, jotta Ransun murrosikä olisi tainnutettu ja jos kisoja tulisi vähän fiksumpiinkin paikkoihin... :) Mutta aika näyttää, mitä me tehdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti